(nypylöiden käyttöä nypläyksessä emme sisarusarjassa ole tulleet ikinä oppineeksi ja olen tyytyväinen että pulikoille löytyi edes tämä käyttö, myös jos jollakulla muulla on nypylöitä joista olisi valmis luopumaan, -ostaja olisi tässä)
Kaikki langat ovat muliinilankoja, ja koska varastoni on varsin kattava, (ja arastelen tarttua silkkilankoihin) palvelevat ne minua lohikäärme-haasteessakin. Huomionarvoista on etten ole haastetta ennen kirjonut, ainakaan muistaakseni, ikinä villakankaalle. Sisareni Rouva Katariinan varastoista ei tietenkäään löytynyt tarpeeksi isoja tilkkuja, niin tarkasti hän kankaansa käyttää.Olkookin siis opiksi ja varoitukseksi ihan jokaiselle että villalla on väliä.
Ensimmäisessä tilkussani käytin nimittäin pohjana tiivistä askarteluhuopaa, sillä niin paljon (lue mittättömän vähän) minä villasta tiesin...
Huopa, joka on toiminut hyvin aplikaatiotöissäni, pienissä erissä, ei missään tapauksessa sovi kirjontamateriaaliksi! Huopa venyy, siihen tulee reikiä ja huovan nukkaisuus estää langalla tehtävän tasaisen pinnan, pohjakangas tirkistää aina alta! Kerron tämän kaiken teille julki siinä toivossa että joku muu saa tästä vinkin jaettavaksi, hmm.. vaikka imerväisille.
Sisko K ja Vapaaherratar Uta käyttivät minua kunnon villakangasostoksilla ja tiivis, ohuehko valkoinen alusmekkovilla sopii kirjontapohjaksi erinomaisesti Kuvassa näette nyt kankaiden eron. Molenpiin on käytetty kutakuinkin samanverran työtä ja materiaalia, mutta ei liene epäilystäkään kumpi on villatilkku ja kumpi huopa...Ensimmäinen lohikäärmeeni löytyi googlettamalla, kuvan elefentti oli alunalkaenkin pinkki, mutta lohikäärmeen värityksen keksin itse työn edetessä.
Olen aina ennen käyttänyt työistoinani laakapistoa sekä satiinipistoa niiden hyvän peittävyyden vuoksi. Syksyn Akatemiassa tapasin kaukaa ihmeilemani Rouva Petronillan joka piti meille esitelmän Opus Anglikanum-töistä ja niiden tekniikasta. Väheksymäni halki- ja ketjupistot mainittii muunmuassa, ja eksyin kokeilemaan myöhemmin näitä itsekkin. Näiden pistojen etu on tiivis, peittävä pinta, takapuolelle ei kerry juuri hukkalankaa ja työtahti on nopeaa. Voinkin kertoa niiden olevan uusia lempipistojani!
Opus Anglikanumissa tekstuurin luovat myös pistojen suunnat, pituus ja koko pohjakankaan peittävät, eri värisävyjä olevat pistot. Erityisesti Elefantin taustassa käytin tekstuurin luomisessa erisuuntiin kirjottuja aloja jotka saavat taustan kullankeltaisenlangan kiiltelemään eri suuntiin oikeaa kultausta imitoiden.
En kuitenkaan kutsuisi omaa työtäni Opus Anglikanumin tekniikaksi, enemmänkin hennoksi muistoksi moisesta tekniikasta.
Valmis elefantti yllätti minut, se onkin 18Cm suuntaansa! Suunnitelen kirjovani kehysten ympäri vielä toisen n. 0,7cm leveän raamin jotta koko täsmäisi annettuun 20x20cm kokoon, jossa on aikalailla enemmän kirjottavaa kuin viimevuotisissa haasteissa!Elefantti on tehty nopeassa tahdissa, yhdessä kuukaudessa, koska sain poikkeusluvan kirjoa myös työvoimapoliitisessakoulutuksessani, sillä ehdolla etteivät muut koulutettavat tekisi samoin.
Elefantin taustana on Plinus Vanhemman teksti jossa lohikäärmeiden väitetään hyökkäävän elefanttien kimppuun aasiassa, ne ahmaisevat elefantin kokonaan ja auinoa tapa jolla elukka-parka voi pelastua, on hankaamalla selkäänsä jykevään puunrunkoon kunnes lohikäärme saadaan karistettua irti. - Kaikkea sitä!
Kokoero ei välity tässä kuvassa aivan oikein mutta Pohjolan lohikäärmeeni on kooltaan sen 2cm suurempi, kehyksineen, kuin Elefantti-tilkku.
Toinen tillkuni esittää koko kuvan täyttävää, itsekeksittyä, lohikäärmettä lumisella taivalla. Lumihiutaleet ovat hiukan siinä ja siinä, muistelen nähneeni keskiaikaisen miniatyyrin jossa lumihiutaleita on piirrtetty sakaran tarkasti, mutta mikään yleinen kuvio lumihiutale ei ollut, ja esimerkiksi vaakuna-aiheena se ei kuulemma menisi läpi, -mene ja tiedä.
Elefantissa tein hahmot ensin ja täytin sitten vasta taustan, tässä tilökussa menettelin päinvastoin, ihan vain omaksi huvikseni.
Tummansininen pohja-lanka on venäläistä kirjontalankaa (ostettu iät-ajat sitten Savonlinnasta) joka on riittoisaa, mutta jotenkin karvaisempaa ja helpommin solmuuntuvaa kuin länsivaltojen langat. Lumihiutaleita, pohjantähteä, kynsiä ja kruunua on korostettu muka-hopeisella ompelulangalla joka kiiltää tosi kivasti ja on nähnyt yhtä paljon metallia kuin omena.
Halusin lohikäärmeestä ensin harmaan mutta päädyin lopulta hiukan värikkäämpää lohikärmekseen. Kärmeksen oranssit koristekuviot on tehty harvinaisen ärsyttävällä DMC:n oransilla langalla joka purkaa itse itseään hahtuviksi, en tiedä onko lankaa joskus säilytetty väärimn, vai onko se muuten vain maanantai-kappale, mutta ah, että ärsytääkin!
Käärmeen lämpinmänruskea selkäpuolikin osoittautui hankalaksi, ilmeisesti aloittamani lanka on iänkaikkisen vanhaa koska täysin vastaavaa sävyä en siihen enää löytänyt mistään, -ja lohikäärme vaalenee karvan verran toiseta kiemurasta alkaen (tämän huomaan luultavasti vain minä).
Erityinen ongelma näyttää olevan pyöreän kirjontakehykseni käyttö tilkkujen teossa. Kehystä on välillä vaikea pingottaa niin että tilkun neliön reuna olisi suora. Olen lisännyt siis hankintalistalleni neliskanttisen kirjontakehyksen. Heti kun sellaisen vaan löydän.
Tässäpä nämä terveiset, haaveenani olisi tehdä neljä lohikäärmettä, tai viisi. katsotaan mihin aika riittää.
Teitä Tervehtien, Ida Juhantytär
