Saksalaista laskettua kirjontaa

Eli kuinka silputa kirjontaan sopivaa pellavakangasta, kunnes alkaa sujua...

Sormeni syyhysivät kesällä Nuijasodan jälkeen kokeilemaan saksalaista laskettua kirjontaa. Se vaikutti sopivan yksinkertaiselta näin aloittelijalle ensimmäiseksi kirjontatyöksi. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut omia kehyksiä, mutta onneksi Maisteri Johanna aff Hucka ystävällisesti lainasi omaansa kokeilua varten ja sain samalla muutaman kokeilutilkun.

Netistä selailemalla löysin muutaman sivuston, joista otin mm. kuvassa näkyvää työtä varten mallikuvioita paperille. Yritin löytää suhteellisen helppoja kuvioita, koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ja halusin testata, miten kirjonta sujuu.

Kokeiluissa ja kuvassa näkyvässä työssä olen käyttänyt lankana melko ohutta villasilkkilankaa (70% villaa, 30% silkkiä). Lankaa ei kuitenkaan tarvitse neuloa kaksinkertaisena, kuvio syntyy parhaiten yksinkertaisella langalla, kaksinkertaisena siitä tulisi liian paksua. Siihen, onko lanka oikeanlainen valinta, varmaan joku minua viisaampi voi ottaa kantaa, mutta ainakin sillä on päässyt alkuun.

Ensimmäiselle tilkulle valitsin kuvioksi yksinkertaisia, täytettyjä vinoneliöitä (tai salmiakkikuvioisia). Kuvion näet täältä . Tuumasta toimeen ja kirjomaan. Yritin parhaani mukaan seurata kuviota ja keskittyä pistojen pituuden laskentaan. Olin etukäteen ottanut selvää kuvion tulkinnasta Maisteri Johannalta. Aloittelijalle tämä voi olla alkuun hankalaa, varsinkin, kun kaikissa piirroksissa ei välttämättä ole apuna ns. ruutukuviota, josta selviäisi tarkemmin pistojen pituus ja tekotapa.

No, ihmettelin aluksi, miksi minun kuvioistani tulee jotenkin kumman epämuodostuneita, eikä laskenta tahtonut pitää paikkaansa. Kuvion osasten tulisi osua tietyille kohdille, jotta kuvio muodostuu oikein, mutta työssä ei näin näyttänyt käyvän. Onneksi otin työn mukaani investituuraan, jossa Katarina Henriksdottir (menihän nimi oikein?) opasti ja neuvoi minua laskennassa. Olin sittenkin ymmärtänyt ja laskenut kuvion ihan väärin. Ensinnäkään en ymmärtänyt, että kuviossa langat voivat kulkea samasta reiästä ja toisekseen punaisten vinoneliöiden väliin pitäisi jättää yksi rivi tyhjää, koska jokaisen vihreän vinoneliön "kulmapisto" sijoittuu tähän väliin.

Ostin sittemmin käsityökaupasta palan kirjontaan sopivaa pellavaa ja pesin kankaan. Voi olla, että pesu ei ole välttämätöntä, koska pellava tahtoo "elää" pesussa ja tuntuu, että se menettää osan alkuperäisestä jäykkyydestään. Leikkasin kankaasta uutta työtä varten ehkäpä 20 cm x 30 cm palan, joka mahtuu juuri sopivasti kehykseeni. Tässä vaiheessa kuviokin vaihtui uuteen. Näppäränä yritin ensin aloittaa tekemällä punaisia ristejä, mutta ensimmäinen kokeilu karahti kiville, koska laskin väärin niiden väliin jäävän tilan.

Työn reunasta lähti hieman leveyttä pois, kun leikkasin pieleen menneen osuuden pois ja jouduin huolittelemaan reunan uudelleen. Myönnettäköön, että huolitteluun käyttämäni menetelmä ei ole keskiaikainen, mutta se pitää reunat siisteinä ja ne saanee kyllä piiloon jatkossa. Tietysti pilalle mennyt osuus harmitti, koska kirjontakankaat eivät kuitenkaan ole halpoja. Olisin voinut myös purkaa tehdyn työn, näin jälkeenpäin ajatellen, mutta sekin on aika vaivalloista ja saa kankaan kudonnan liikkumaan rumasti eivätkä reiät ole enää sen jälkeen tasaisia. Kuvion teko alkoi sujua paljon paremmin, kun päätin alkaa kuvion yhdestä palasta ja alkaa rakentaa kuviota pikku hiljaa sen ympärille, enkä hyppiä ympäriinsä. Tuloksen voi nähdä kuvasta. Työ ei ole vielä valmis, mutta olen ylpeä itsestäni, että olen oppinut uusia asioita ja kirjonta on alkanut sujua. Kirjonta on myös yllättävän addiktiivista, usein huomaan, etten malta lopettaa ja tehdä välillä muuta.

Kommentteja ja neuvoja otetaan vastaan! Voihan siis olla, ettei kaikki menekään kuin Hedebyssä.. :)

EDIT: Työ ei taida ihan symmetriseltä näyttää, mutta ehkä sille voi vielä jotain tehdä..

Kirjontakillalle uusi vetäjä! / New Regional Guild Head

Viime viikonloppuna paronillisessa investituurassa nimettiin Aarnimetsän kirjontakillalle uusi vetäjä, Fru Ida Juhanantytär. Minä vetäydyn rivijäseneksi ja Fru Ida toimii jatkossa killan yhteyshenkilönä. Toivottavasti Idan upea esimerkki innostaa monia uusia kirjojia joukooomme :)

donna Fiora

New Regional Guild Head for Drachenwald Embroidery Guild in Aarnimetsä was named last weekend at Baronial Investiture: Fru Ida Juhanatytär. I'll continue as an ordinary member of the guild, and Fru Ida will be the Guild's contact person from now on. I hope her marvellous work and example will inspire many new members :)

donna Fiora

Välineurheilua..

Olen viettänyt varsin käsityörikkaan kesän, joskin tyystin ilman lohikäärmeitä.. Kesällä olen hamunnut matkaani myös lisää tarvikkeita kirjontaprokteitani ajatellen. (..ja kyllä, uusi lohikäärme on tuloillaan, pidin neulattoman loman tässä suurten juhlien jälkeen, mutta luultavasti jo tällä viikolla aloitan uuden kärmeksen...)

Kantikkaista kirjontakehyksistä on ollut ennenkin puhetta, ja voin kertoa että ei, Lankadontista ei ollut minulle iloa. Heidän varastoistaan löytyi ainakin keväällä vain hyvin suuria kehyksiä, eikä pienten kehysten hankinnasta tai myynnistä olliut vielä sillion tarkkaa tietoa..

Totuus on, ettei pitäisi mennä merta edemmäs kalaan: meillähän on Maisteri Johanna af Hucca! Johanna myi Turun keskiaikamarkkinoilla, Iloisen Joutsenen kiinnitysnarun katveessa, juuri kaipaamiani kehyksiä. Tarjolla oli kolme eri kehyspakettia, joista keskikokoisessa pakkaukessa on kahdet eri pituiset sivupuut. Nyt omistan siis pikkuisen ja keskikokoisen kirjontakehyksen. Ostin myös riemusta hihkuen langanleikkaus-medaljongin, kaulakoruksikin sopivan pöyrylän jonka reunapykälistä löytyy terävää leikkuureunaa.

Nyt sitten taas tarkana tytöt, tälläinen kantikas kirjonkehys ei sovi toimikkaaksi kudotuille kankaille ( se missä kangas muodostaa vinoja viivoja) toimikasta täytyy voida kiristää kaikilta suunnilta, tälläinen rullakehys kiristää vain kahdelta sivulta. Minun kesäprojektini oli tietenkin toimikasta, jakiristelin sitä ensin uusiin kehyksiini silmät kyynelissä, Johanna kun neuvoi että kehyksen sivupuihin kankaan voi kiinittää siististi ihan tavallisella maalarinteipillä... Vaan kun ei se ryökäle kiristynytkään! (siskoni analusoi puhelimessa vian olevan kankaassa, ei kiristäjässä. Kaikesta huolimatta, kirjoin siis koko kesän pyöreillä kehyksillä..

Maisteri Johannalta olen tilannut myös neuloja, joikaisella on varmasti ainakin yksi lempineula, joka jotenkin tekee työtän paremmin kuin muut. Oma lempineulani on nyt analysoitu tapestry/kuvakudos? -neulaksi joka on kapea, isosilmäinen js molemmista päistä suippo. pidän myös siitä että neula joustaa hiukan, ja ajan mittaan hiukan vääntyy, ja helpottaa näin esim. satiinipistoissa tehtäviä lomittaisia pistoja. Ehdotommasti en suostu käyttämään töissäni neulaa joka paksunee juuri silmän kohdalta ja tekee langasta paksun mytyn neulan silmän ympärille, tälläiset neulat jättävät mielestäni rumia reikiä kankaseen.
(luultavasti joku toinen on ihan eri mieltä neuloista..)

Neulani asuvat mukavasti vanhassa nahkalompakossa (luultavasti mummon ostama matkamuisto, sillä hänen nimikirjaimensa on pakotettu lompakon nahkakanteen. ) jossa ärsyttävin asia on kolikkopussin vetoketju joka jotenkin ei sovi silmiini.. en säilytä kolikkopussissa mitään, neulat majailevat ajokortin ikkunassa, kankaisessa taustassa, seteliosastoon taas on helppo tiputtaa sakset silloin kun niitä ei tarvitse. (ja myös unohtaa pistäneensä ne taskun, ja etsiä niitä, ja itkeä itsekseen että on hukannut sakset.. ja sitten löytää ne taas setelitaskusta.. )

Tiedättehän kuinka kirjoessa syntyy neljä lankasyttyrää?
On päälanka (1), omana vyyhtinään, josta katkaistaan sopivan mittainen kirjontalanka (2), josta irrotetaan sopiva säi'e (3), josta jää välillä pikkuinen pätkä joka-on-liian-lyhyt-juuri-nyt-mutta-ehkä-sittenkin-tarpeellinen-ihan-kohta (4)?
Näille syttyröille on onni että olen töissä paikassa missä syödään paljon jäätelöä, ja missä jäätelöiden tikkuja ei käytetä. Syttyröilleni jäätelöiden tikku-lusikat sopivat erinomaisesti tilapäiseksi säilytyspaikaksi!
Tikkulusikat ovat ihanteellisia: puu on hiottu oikein sileäksi, pulikassa on juuri sopiva loveus paksumpaakin lankaa varten, tikkuun mahtuu mainioista päivän säikeet, ja upouudet jätskitikut (ei lasten tai mummojen suusta riistetyt) tulevat putipuhtaissa, yksittäispakatuissa paperipussukkayksiöissään.- Ja jos teille nyt sattuisi tulemaan lounasajan jälkkäriksi, sanotaanko nyt vaikka 27 jäätelöä, saataisit onnekkaana saada 30 kappaleen paperipussukkanauhan kotiinlähtiessäni! .. ja ehkä yhden jäätelön, mutta vain ehkä.

- meillä se on hauska kesätyöntekijä, ilahtuu roskista noin paljon.

Tässä lopuksi kuva kesäprojektistani..
Kirjoin hääpukuuni 29 kultalangalla kehystettyä medeljonkia (tarkoittaa pöyrylää) joiden sisään kirjoin kasveja, mietelauseita yms. pohjana käytin keskiverron työajatuksen paksuista Medeltidsmodetin silkkiä, samaa josta pukunikin tehtiin.
en oikein ollut miettinyt miten tilkut kiinnitetään mekon helmaan, silityskankaalla ehkä..
.. hääviikolla meillä oli kiire, ihan hirveä kiire.. ja jotenkin siinä ompelemisen, paistamisen, koristelun, pilkonnan, ajamisen, pukemisen, kihartamisen.. aaahh.. ja tahtomisen keskellä minusta tuntui etten minä enkä kaasoni todellakaan aijo viettää yön pikkutunteja leikkaa-liimaa-askartele-työn parissa. Eikä se tämä päätös edes harmittanut minua!

Teen pyörylöistä vielä joskus jotain.. ehkä taulun, kasteliinan, tyynyn tai jotain. Joskus.
Niin ja kirjoinhan minä vielä 15 pyörylää tunnitettavine kasviaiheineen villakangastilkuille kiitoslahjoiksi, l. hättänöiksi talkooväelle. .. joskaan en gainnut ottaa niistä yhtään kuvaa..

Mutta, lyhyesti: täten mainosta Johanna af Hucan käsityökoria, hänen kauttaa saatte tilattua, tai ostettua suoraan mitä ihanampia käsityötarvikkeita!

(short for you: I recomend Mistress Johanna af Hucca, and her wordefull timing to have it when you need it. I bought two frames and a cutting-pedant just uno momento after I been whining that you can't get those from anywhere near! And now Im waiting some needles from her one-lady import-export-company.

I have found that my favorite needle for my works is called tapestry needle, or at least it very near to one. There is always that one perfect needle what you use for everything, and for me, it feels good to get few extra, now when my hobby has grown near to mania.

and the ice-creamspoons! I found perfect lilte spoons from my workplace, these wooden icecreamspoons are everydayitem, but we never eat ice-cream whit these at work. I took plenty of wooden spoons home and use them for storing the left-over yarns during unfinised-project, these are great!

Whole summer I ermbroyded something else than Dragons, but belive me, new dragon is comming soon!)

Terveisin: Fru Ida Juhanantytär

Lohikäärmeeni ja sen lankomies

Seikkaluni lohikäärmeitten kanssa alkoi Hukan sunnuntaipiirissä, kun Fiora oli siellä keväällä esittelemässä helppoa villakirjontaa paronikunnan seinävaateprojektia varten. Lähtöasetelma oli hieman ongelmallinen: Asenteeni kirjontaa kohtaan oli, että "mulla tuskin riittää kärsivällisyys tuollaiseen aikaaviepään puuhaan, kun olen enemmän sellaista hetivalmis-tyyppiä". Tuo sama HELPPOA, jonka Fiora viisaana naisena oli laittanut heti ohjelmansa alkuun, sai minut lähtemään mukaan. Halusin toteuttaa jotain helpompaa kuin millin pistoja, kun alkaa tuo ikänäkö jo hieman haitata taittovirheen lisäksi. Toiveekkaana ajattelin, että ehkäpä löytyy jokin helpompi tapa. Otin mukaan tilkun ruskeaa mekkokangastani pohjaksi. Hieman raskaan väristä, mutta ajattelin, että se on hyvä pohja kirkkaille väreille.

Fiora esitteli sunnuntaipiirissä villa-aplikaation ja näytti muutamia vanhoista käsikirjoituksista poimimiaan värillisiä lohikäärmeitten kuvia. Hän toi myös esille ajatuksen, että käsityksemme keskiaikaisesta kirjonnasta on värittynyt sen vuoksi, että ne tekstiilit, mitä on meidän päiviimme asti saatu säästymään ovat aikanaan olleet hovin tai kirkon huipputuotteita, todellista luksusta. Meillä ei ole juurikaan säilyneitä todisteita siitä, miten tavallisempi kansa koristeli vaatteitaan. Lisäksi hänellä oli mukanaan innostavia materiaaleja, paljon kauniin värisiä ohuita villalankoja ja erivärisiä villatilkkuja.

Tilkkujen seasta löytyi pienet, reunoiltaan rikkonaiset retaleet voimakkaan keltaista villakangasta. Innostuin, kun huomasin, että nehän ovat melkein lohikäärmeen siiven muotoiset. Siitä paikasta muotoilin niitä aivan pikkuisen, sain niistä siivet, ja luonnostelin lohikäärmeen vartalon niihin sopivaksi. Keltaisesta riitti vielä lohikäärmeen henkäykseen. Harsin siivet ja henkäyksen paikoilleen ja piirsin vartalon liidulla. Aloin ommella siipeä paikoilleen punaisella langalla käyttäen tiuhaa yliluottelupistoa. Lohikäärmeen muista väreistä minulla ei ollut aavistustakaan, mutta ajattelin, että keksin kyllä, kunhan vähän aikaa ompelen. Olin iloisesti yllättynyt nopeudestani, samana iltana olin saanut pohjatietoja ja tutustunut tekniikkaan, saanut idean ja luonnostellut työn, ja nyt se oli jo hyvällä alulla! Kotiin tultuani en malttanut mennä nukkumaan, vaan siipi piti ommella paikoilleen samalla innostuksella.

Jatkoin työtä alkukesän aikana silloin tällöin. Vetäydyin sekaisesta arjestamme remonttiin valmistautuvassa asunnossa aina joksikin aikaa pihan aurinkoiseen nurkkaan ompelemaan lohikäärmettäni. Se muodosti minulle ihanan, rauhaisan suvannon. Kirjoessa muistelin lankojani ja sain ideoita väreistä. Henkäyksen tulilieska on reunustettu krapilla värjätyllä oranssilla. Lohikäärmeen vartalo on kirjottu kiemurtelevien varsipistojen riveillä umpeen. Lanka on kauan sitten kortteella värjäämääni vihreää ja tummempi lanka on Tallinnasta ostettua. Vartalon alta jätin hiukan kirjomatta, saadakseni aikaan hieman kolmiulotteista muotoa. Krappioranssia käytin myös selkäsuomuihin ja pyrstön päähän. Mieleen nousi myös idea toisesta lohikäärmeestä, jonka vartalo olisi kelttiläisten solmujen inspiroima. Yritin työntää sen pois. Ajattelin, että minulla on niin monta käsityötä kesken, että ei nyt ole aikaa sille. Päätin, että ensin ainakin kirjon valmiiksi tämän aloittamani. Kun otus oli valmiiksi kirjottu, työ näytti vielä jotenkin keskeneräiseltä ja päätin sijoittaa sen vuorenjyrkänteelle ja kirjoittaa taivaalle tervehdyksen kuninkaalle ja kuningattarelle. Tähän käytin Sahralta ostamaani kasvivärjättyä siniharmaata lankaa, joka sulautuu tummaan taustaan ja samalla erottuu riittävästi. Tekstissä tavoittelin hieman samaa tyyliä kuin Bayeuxin seinävaatteessa on käytetty.

Työ vei mukanaan. Idea toisesta lohikäärmeestä kypsyi mielessä. Yhtenä iltana löysin itseni sitä piirtämästä, vaikka olisi pitänyt olla tekemässä jotain aivan muuta. Purkamassa remontista pois pakattuja tavaroita. Lohikäärmeen pää löytyi eräästä miehen sotahistorian kirjasta, se oli sotalipussa. Sovelsin sitä vapaasti ja yhdistin sen itse kelttiläiseen henkeen suunnittelemaani kiemuraiseen vartaloon. Tiesin sen väritkin jo tarkaan, tiesin tarvitsevani punaista ja vihreätä. Kumpaakaan ei ollut kangasvarastossani. Turvauduin Johannaan, joka yllätti minut Nuijasodassa tosi hienoilla kankailla, joista sain tilkut tätä projektia varten. Toiseen lohikäärmeeseeni, tämän ensimmäisen lankomieheen, on käytetty punainen ohut villakangas pohjaksi, paksumpi huovutettu tummanvihreä villa lohikäärmeen vartaloksi. Vartalon kiemurat ovat aplikaationa ommeltu. Aplikaatio on reunustettu valkoisella silkkilangalla ommelluin varsipistoin muodon korostamiseksi. Hampaat, jalat ja kruunu ovat laakapistoja muliinilangalla. Aplikoidun vartalon päälle ompelin vaaleammalla vihreällä varsipistojen rivit korostaakseni värikontrastia ja lohikäärmeen muotoa. Lopuksi tein rintaan suomuja ja silmän helmikirjontana. Lankomies sai nimensä lankamaisen vartalonsa mukaan, ja nyt se on valmis! Mielestäni se näyttää hieman kiinalaiselta, mutta kiinalaisen maalauksen opettajani mielestä se on ehdottomasti länsimainen. Pidän siitä!

Kiitos Fioralle ja Johannalle!

Maaria Taaventytär

Ida Juhantytär ja hänen lohikäärmeensä

Tervehdys killan jäsenistölle. Esittelen tässä kirjelmässäni ensimmäiset omista lohikäärme-seinävaatteen tilkuista. Aluksi mainitse että pitkäaikainen haaveeni, saada kirjontalankani johonkin ruotuun lanka-arkussani, on vihdoin täyttynyt. Isoäitini jäämistöstä löytyneet pitsinnypläys-palikat l. nypylät sopivat mitä parhaiten myös lankarulliksi. Nypylöiden hartiat erottavat langat toisistaan ja yhdeen palikkaan sopii kaksi vyyhtiä lankaa.
(nypylöiden käyttöä nypläyksessä emme sisarusarjassa ole tulleet ikinä oppineeksi ja olen tyytyväinen että pulikoille löytyi edes tämä käyttö, myös jos jollakulla muulla on nypylöitä joista olisi valmis luopumaan, -ostaja olisi tässä)

Kaikki langat ovat muliinilankoja, ja koska varastoni on varsin kattava, (ja arastelen tarttua silkkilankoihin) palvelevat ne minua lohikäärme-haasteessakin. Huomionarvoista on etten ole haastetta ennen kirjonut, ainakaan muistaakseni, ikinä villakankaalle. Sisareni Rouva Katariinan varastoista ei tietenkäään löytynyt tarpeeksi isoja tilkkuja, niin tarkasti hän kankaansa käyttää.
Olkookin siis opiksi ja varoitukseksi ihan jokaiselle että villalla on väliä.
Ensimmäisessä tilkussani käytin nimittäin pohjana tiivistä askarteluhuopaa, sillä niin paljon (lue mittättömän vähän) minä villasta tiesin...

Huopa, joka on toiminut hyvin aplikaatiotöissäni, pienissä erissä, ei missään tapauksessa sovi kirjontamateriaaliksi! Huopa venyy, siihen tulee reikiä ja huovan nukkaisuus estää langalla tehtävän tasaisen pinnan, pohjakangas tirkistää aina alta! Kerron tämän kaiken teille julki siinä toivossa että joku muu saa tästä vinkin jaettavaksi, hmm.. vaikka imerväisille.

Sisko K ja Vapaaherratar Uta käyttivät minua kunnon villakangasostoksilla ja tiivis, ohuehko valkoinen alusmekkovilla sopii kirjontapohjaksi erinomaisesti Kuvassa näette nyt kankaiden eron. Molenpiin on käytetty kutakuinkin samanverran työtä ja materiaalia, mutta ei liene epäilystäkään kumpi on villatilkku ja kumpi huopa...

Ensimmäinen lohikäärmeeni löytyi googlettamalla, kuvan elefentti oli alunalkaenkin pinkki, mutta lohikäärmeen värityksen keksin itse työn edetessä.
Olen aina ennen käyttänyt työistoinani laakapistoa sekä satiinipistoa niiden hyvän peittävyyden vuoksi. Syksyn Akatemiassa tapasin kaukaa ihmeilemani Rouva Petronillan joka piti meille esitelmän Opus Anglikanum-töistä ja niiden tekniikasta. Väheksymäni halki- ja ketjupistot mainittii muunmuassa, ja eksyin kokeilemaan myöhemmin näitä itsekkin. Näiden pistojen etu on tiivis, peittävä pinta, takapuolelle ei kerry juuri hukkalankaa ja työtahti on nopeaa. Voinkin kertoa niiden olevan uusia lempipistojani!
Opus Anglikanumissa tekstuurin luovat myös pistojen suunnat, pituus ja koko pohjakankaan peittävät, eri värisävyjä olevat pistot. Erityisesti Elefantin taustassa käytin tekstuurin luomisessa erisuuntiin kirjottuja aloja jotka saavat taustan kullankeltaisenlangan kiiltelemään eri suuntiin oikeaa kultausta imitoiden.

En kuitenkaan kutsuisi omaa työtäni Opus Anglikanumin tekniikaksi, enemmänkin hennoksi muistoksi moisesta tekniikasta.

Valmis elefantti yllätti minut, se onkin 18Cm suuntaansa! Suunnitelen kirjovani kehysten ympäri vielä toisen n. 0,7cm leveän raamin jotta koko täsmäisi annettuun 20x20cm kokoon, jossa on aikalailla enemmän kirjottavaa kuin viimevuotisissa haasteissa!

Elefantti on tehty nopeassa tahdissa, yhdessä kuukaudessa, koska sain poikkeusluvan kirjoa myös työvoimapoliitisessakoulutuksessani, sillä ehdolla etteivät muut koulutettavat tekisi samoin.

Elefantin taustana on Plinus Vanhemman teksti jossa lohikäärmeiden väitetään hyökkäävän elefanttien kimppuun aasiassa, ne ahmaisevat elefantin kokonaan ja auinoa tapa jolla elukka-parka voi pelastua, on hankaamalla selkäänsä jykevään puunrunkoon kunnes lohikäärme saadaan karistettua irti. - Kaikkea sitä!

Kokoero ei välity tässä kuvassa aivan oikein mutta Pohjolan lohikäärmeeni on kooltaan sen 2cm suurempi, kehyksineen, kuin Elefantti-tilkku.


Toinen tillkuni esittää koko kuvan täyttävää, itsekeksittyä, lohikäärmettä lumisella taivalla. Lumihiutaleet ovat hiukan siinä ja siinä, muistelen nähneeni keskiaikaisen miniatyyrin jossa lumihiutaleita on piirrtetty sakaran tarkasti, mutta mikään yleinen kuvio lumihiutale ei ollut, ja esimerkiksi vaakuna-aiheena se ei kuulemma menisi läpi, -mene ja tiedä.
Elefantissa tein hahmot ensin ja täytin sitten vasta taustan, tässä tilökussa menettelin päinvastoin, ihan vain omaksi huvikseni.

Tummansininen pohja-lanka on venäläistä kirjontalankaa (ostettu iät-ajat sitten Savonlinnasta) joka on riittoisaa, mutta jotenkin karvaisempaa ja helpommin solmuuntuvaa kuin länsivaltojen langat. Lumihiutaleita, pohjantähteä, kynsiä ja kruunua on korostettu muka-hopeisella ompelulangalla joka kiiltää tosi kivasti ja on nähnyt yhtä paljon metallia kuin omena.
Halusin lohikäärmeestä ensin harmaan mutta päädyin lopulta hiukan värikkäämpää lohikärmekseen. Kärmeksen oranssit koristekuviot on tehty harvinaisen ärsyttävällä DMC:n oransilla langalla joka purkaa itse itseään hahtuviksi, en tiedä onko lankaa joskus säilytetty väärimn, vai onko se muuten vain maanantai-kappale, mutta ah, että ärsytääkin!
Käärmeen lämpinmänruskea selkäpuolikin osoittautui hankalaksi, ilmeisesti aloittamani lanka on iänkaikkisen vanhaa koska täysin vastaavaa sävyä en siihen enää löytänyt mistään, -ja lohikäärme vaalenee karvan verran toiseta kiemurasta alkaen (tämän huomaan luultavasti vain minä).

Erityinen ongelma näyttää olevan pyöreän kirjontakehykseni käyttö tilkkujen teossa. Kehystä on välillä vaikea pingottaa niin että tilkun neliön reuna olisi suora. Olen lisännyt siis hankintalistalleni neliskanttisen kirjontakehyksen. Heti kun sellaisen vaan löydän.

Tässäpä nämä terveiset, haaveenani olisi tehdä neljä lohikäärmettä, tai viisi. katsotaan mihin aika riittää.

Teitä Tervehtien, Ida Juhantytär

Lohikäärmeseinävaateprojekti käynnistyy / Project dragon wallhanging started

Eilisessä Hukan sunnuntaipiirissä aloitettiin jo ainakin kolme seinävaatetilkkua ja suunniteltiin vielä useampaa. Minulla on muutamia pohjakankaita valmiiksi leikattuna, jos jollakulla on vaikka villasta pulaa... 

Kävimme läpi muutamia helppoja villalle sopivia kirjontapistoja ja -tekniikoita, luentomonisteen löydät täältä.

****
There were at least 3 dragon wallhanging patches started yesterday at Hucca Sunday meeting, and even more planned. I have some groundfabric cut ready to the size, if you should be in need of wool fabric...

We also tried some easy woolembroidery stitches and techniques, the hand-out (only in Finnish for now) can be found in here.

Nyt kaikki mukaan kirjomaan seinävaatetta Aarnimetsälle!

Kuningaskunnan kirjontakillan viime vuoden haasteena oli kirjoa vaakunatilkkuja seinävaatetta varten. Myös aarnimetsän kirjojat osallistuivat ahkerasti, ja seinävaatteesta tuli sangen komea.Vaakunaseinävaate koottiin valmiiksi Nordmarkissa, ja se kiertää kuningaskunnan tapahtumissa nordmarkilaisten mukana. Fru Rennika ottaa edelleen vastaan vaakunatilkkuja huhtikuun loppuun asti ja kokoaa niistä vielä toisen seinävaatteen. Vielä on siis mahdollista osallistua!

Tämän vuoden kirjontahaasteen tuotosten on tarkoitus jäädä Aarnimetsään, joten nyt on entistäkin suurempi syy osallistua! Kirjontahaaste on avoin kaikille, sinun ei tarvitse kuulua kirjontakiltaan osallistuaksesi.Kaikki tekniikat ja kaiken tasoiset kirjojat ovat tervetulleita, sinun ei tarvitse olla vanha tekijä osallistuaksesi - tämä voi olla mainio tapa päästä kirjonnan alkuun! Minulta ja muilta killan jäseniltä saa neuvoja ja apua kirjonnan aloittamiseen. Kuningaskunnan kirjontakillan vetäjä Racaire on myös haastanut kaikki kokeneet kirjojat jakamaan kirjontataitojaan ja opettamaan villakirjontatekniikoita tulevissa tapahtumissa.

Tämän vuoden seinävaatteen aiheena ovat lohikäärmeet. Tällä kertaa tilkut kirjotaan villakankaalle, 20 x 20 cm:n tilkuille (+ 1,5 cm:n saumanvarat!). Kangas voi olla minkä väristä tahansa ja tekniikkakin on vapaasti valittavissa. Muutamia tärkeitä rajoituksia kuitenkin on:

- vähintään yksi lohikäärme jokaiseen tilkkuun
- pohjakankaan pitäisi olla villaa, muttakirjontaan voit käyttää vaikkapa silkkiä, pellavaa, villaa tai metallia niin  lankana kuin kankaanakin
- projekti päättyy lokakuussa, yoimitahan siis kirjontasi minulle lokakuun alkuun mennessä, että ehdin koota seinävaatteen vuoden loppuun mennessä :)

Jos sinulla on suosikkikuva tai tarina lohikäärmeistä, nyt on mainio hetki kirjoa se! Ritarien ja lohikäärmeiden taistelut, lohikäärmeet nukkumassa pesällään tai lentämässä metsien, järvien tai vuorten yllä, lohikäärmeäiti lapsineen - aiheita on loputtomasti! Nyt on hieno mahdollisuus herättä vanhat tarinat henkiin. Jos päätät kirjoa vanhan tarinan, kuulisimme siitä mielellämme - mikä olisikaan hienompaa, kuin kertoa tarinoita kunmingaskuntamme vaakunaeläimistä seinävaatekuvituksen innoittamina. Voit jakaa tarinasi ja kirjontasi myös kirjontakillan blogissa, joko suomeksi tai englanniksi.

Tälläkin kertaa eniten tilkkuja kirjonut saa Racairelta pienen henkilökohtaisen palkinnon.Viime vuoden palkinnon sai ansaitusti aarnimetsäläinen Lady Petronilla.