Onnellisen uuden vuoden (A.S.XLVII) toivotuksen Aarnimetsän kirjontkorin lukijoille ja erityisesti kaikille kiltalaisille.
Seinävaateprojektimme etenee aimo harppauksin, ja kutsun kaikki ystävät ja kylänmiehet sitä ihmastelemaan Kesä Kruunajaisiin, jotka pidetään kotoisessa Aarnimetsässämme. Itse en tule näillä näkymin kuin lauantaiksi, mutta jos vain paikalle pääsen, ja aikataulusta löytyy tähän pienoinen kolo, tahtoisin kiittää kaikkia haasteeseen osallistuneita kirjojia ja tarjota maljan jotakin.
Tämän kertaiseen postiini järjestelin teille erityisen herkun, värikkäitä kuvia inspiroimaan tulevaa kesää, oli se sitten helteinen tai kylmä. Toivon että löydätte kaikki jotakin houkuttalevaa ympäristöstänne ja kirjotte elämän iloa töittenne mukaan.
Olen vuosia halunnut tehdä langoilleni jotain tälläistä, levittää ne lattialle ja järjestää sateenkaareksi tummasta vaaleaan, ja nyt se todellakin tein!
Tässä kuvassa esillä ovat muliinilankani (minun ei tarvitse ostaa niitä yhtään lisää, kumpa vain muistaisin tämän kun ostoksille eksyn!). Pidän muliinilankaa mitä parhaimpana työvälineenä koska, eh, näettekin, värikirjo on ylivoimainen. Lanka on halpaa ja pehmeää käsitellä, puuvillalanka ei jousta loputtomiin mutta ei myöskään venytä kangasta aivan mahdottomasti (paitsi ohuen ohutta hääpukusilkkiä!) Lankaa on myös aina saatavilla, missä tähansa kyläpahasessa jossa askarteluliike nukkuu ruususen untaan, siellä on silti muliinilankapaketteja odottamassa epäitoivoista mökkikirjojaa pahimmassa langanloppumiskriisissään, kuulemma jopa supermarketeista on löytynyt lelu- tai kangasosastolta pikkuisia rekkejä DCM:ää.
Muliinilanla on kirjojan arkinen kahvikuppi, juodaan se sitten pahvimukista tai lempikuppilassa. Aina sitä on saatavilla, ja aina sitä tarvitaan.
Sitten otin kuvia uudesta tuttavuudestani, villalangoista, erityisesti villaisista kirjontalangoista.
En tiedä moniko sen tietää, mutta olen villakirjonnassa ihan oppipojan asemassa, jos olen kirjonut muliinilangoilla kohta kymmenen vuotta ( enemmän tai vähemmän aktiivisesti), niin villakirjontaa minä tyttö olen näperrellyt vasta vajaan vuoden.
Voin tunnustaa että käydessäni tämän viikon perjantaina lankakaupassa hakemassa lisää punaista kirjontalankaa, opasti kauppias minua heti alkumetreillä, "se laatikko on niitä kanavatyölankoja, sitä paksumpaa, niitä on myös täällä tiskillä jos tahdot katsoa." ... Sitä paksumpaa ? Aivoni ajattelevi, ai niin, joo ei se sitä tainut olla.
Kirjontakorissani on vähän erillaisia villalankoja, koska en osaa olla vielä kovin tarkka.
Minulla on sitä ihanaa ohutta kasvivärjättyä villalankaa jota olen ostanut joskus Sahralta tai jostain. (sitä täytyykin ostaa kun ensi kerralla sitä näen) ,
paksumpaa, lankakaupan kaksisäikeistä kirjontalankaa jossa on mukava pito, huono puoli on se että lankaavyyhdeissä on n.10 metrin mittaista pätkää (en tiedä kylläkään miksi, tietääkö joku miksi ne on pätkitty?)
Lisäksi minulla on myös jokunen rulla, nyt kanavatyölangaksi paljastunutta, paksua ja hyvin pehmoista, joustavaa lankaa.
Sekä kertaamatonta, yksisäikeitä lankaa, varsin räikyvisäkin väreissä, ryijy- tai raanulankaa jota sisko K sai sattumalta käsiisä. Tämä raanulanka haisee hiukan unohdetulta kellarilta, eikä kestä kovin kovaa vetoa, mutta lanka on hyvin tasaisen paksuista ja sopii työtekniikoihini hyvin.
Mistä langasta sitten pidän? no en vielä oikein mistään erityisesti. Teen töitä vähän niillä kaikilla etsien vielä sitä parasta.. kai se aika sitten näyttää.
Villalankoja minulla ei ole vielä yhtä suurta värikirjoa kuin muliinilankojani on, villalangat tuntuvat silti persoonallisemmilta, sillä Pyhän Lyytin Värjäyskilta on hauskasti valottanut minulle villalankojen värjäämisen saloja. olen joskus muuallakin nuriossut miten helposti ihmiset uskovat keskiajan olleen ruskean-vihreää koska kasvivärien uskotaan olevan varsin plaaneja.
Tämähän ei ole totta, kurkatkaa vaikka Lyytiläisten väripatoihin, ja itsekkin olen kerran saanut kanervasta kananpojankeltaista ihan yks-kaks.
Tältä lankani näyttävät vierekkäin, omistan tämän kuvin kaikille teille: kirjojille, kehrääjille, värjäreille, neulanteroittajille, kankaankutojille ja kaikille turhamaisille pukeutujille joille kirjontatyöt kuuluvat. Kiitos teille kaikille!
Näin siististi nykyään säilytän lankojani, joskin muliinilangat pullistelevat niin että lienee aika hankkia kolmaskin miljoona-laatikko. Miljoonalaatikot ovat osoittautuneet erittäin käteviksi käytössä, kissakaan ei enää louju yhtä omistavin elkein lanrasiassa, kun ei se sinne enää mahdu!
Myös kansi on näppärä napsauttaa työnpäätteeksi kiinni, rasian voi nostaa vaikka ylösalaisin eikä yksikään lanka lähde omilleteilleen lokerosta toiseen. Jipii!
(Pictures for inspiration. Cotton and woolyarns. I'am a one big basket-case! Hurraa for me!)
Terveisin Fru Ida Juhanantytär, kirjontakillan vanhin
