keskiviikko 10. elokuuta 2011

Lohikäärmeeni ja sen lankomies





Seikkaluni lohikäärmeitten kanssa alkoi Hukan sunnuntaipiirissä, kun Fiora oli siellä keväällä esittelemässä helppoa villakirjontaa paronikunnan seinävaateprojektia varten. Lähtöasetelma oli hieman ongelmallinen: Asenteeni kirjontaa kohtaan oli, että "mulla tuskin riittää kärsivällisyys tuollaiseen aikaaviepään puuhaan, kun olen enemmän sellaista hetivalmis-tyyppiä". Tuo sama HELPPOA, jonka Fiora viisaana naisena oli laittanut heti ohjelmansa alkuun, sai minut lähtemään mukaan. Halusin toteuttaa jotain helpompaa kuin millin pistoja, kun alkaa tuo ikänäkö jo hieman haitata taittovirheen lisäksi. Toiveekkaana ajattelin, että ehkäpä löytyy jokin helpompi tapa. Otin mukaan tilkun ruskeaa mekkokangastani pohjaksi. Hieman raskaan väristä, mutta ajattelin, että se on hyvä pohja kirkkaille väreille.
Fiora esitteli sunnuntaipiirissä villa-aplikaation ja näytti muutamia vanhoista käsikirjoituksista poimimiaan värillisiä lohikäärmeitten kuvia. Hän toi myös esille ajatuksen, että käsityksemme keskiaikaisesta kirjonnasta on värittynyt sen vuoksi, että ne tekstiilit, mitä on meidän päiviimme asti saatu säästymään ovat aikanaan olleet hovin tai kirkon huipputuotteita, todellista luksusta. Meillä ei ole juurikaan säilyneitä todisteita siitä, miten tavallisempi kansa koristeli vaatteitaan. Lisäksi hänellä oli mukanaan innostavia materiaaleja, paljon kauniin värisiä ohuita villalankoja ja erivärisiä villatilkkuja.

Tilkkujen seasta löytyi pienet, reunoiltaan rikkonaiset retaleet voimakkaan keltaista villakangasta. Innostuin, kun huomasin, että nehän ovat melkein lohikäärmeen siiven muotoiset. Siitä paikasta muotoilin niitä aivan pikkuisen, sain niistä siivet, ja luonnostelin lohikäärmeen vartalon niihin sopivaksi. Keltaisesta riitti vielä lohikäärmeen henkäykseen. Harsin siivet ja henkäyksen paikoilleen ja piirsin vartalon liidulla. Aloin ommella siipeä paikoilleen punaisella langalla käyttäen tiuhaa yliluottelupistoa. Lohikäärmeen muista väreistä minulla ei ollut aavistustakaan, mutta ajattelin, että keksin kyllä, kunhan vähän aikaa ompelen. Olin iloisesti yllättynyt nopeudestani, samana iltana olin saanut pohjatietoja ja tutustunut tekniikkaan, saanut idean ja luonnostellut työn, ja nyt se oli jo hyvällä alulla! Kotiin tultuani en malttanut mennä nukkumaan, vaan siipi piti ommella paikoilleen samalla innostuksella.















Jatkoin työtä alkukesän aikana silloin tällöin. Vetäydyin sekaisesta arjestamme remonttiin valmistautuvassa asunnossa aina joksikin aikaa pihan aurinkoiseen nurkkaan ompelemaan lohikäärmettäni. Se muodosti minulle ihanan, rauhaisan suvannon. Kirjoessa muistelin lankojani ja sain ideoita väreistä. Henkäyksen tulilieska on reunustettu krapilla värjätyllä oranssilla. Lohikäärmeen vartalo on kirjottu kiemurtelevien varsipistojen riveillä umpeen. Lanka on kauan sitten kortteella värjäämääni vihreää ja tummempi lanka on Tallinnasta ostettua. Vartalon alta jätin hiukan kirjomatta, saadakseni aikaan hieman kolmiulotteista muotoa. Krappioranssia käytin myös selkäsuomuihin ja pyrstön päähän. Mieleen nousi myös idea toisesta lohikäärmeestä, jonka vartalo olisi kelttiläisten solmujen inspiroima. Yritin työntää sen pois. Ajattelin, että minulla on niin monta käsityötä kesken, että ei nyt ole aikaa sille. Päätin, että ensin ainakin kirjon valmiiksi tämän aloittamani. Kun otus oli valmiiksi kirjottu, työ näytti vielä jotenkin keskeneräiseltä ja päätin sijoittaa sen vuorenjyrkänteelle ja kirjoittaa taivaalle tervehdyksen kuninkaalle ja kuningattarelle. Tähän käytin Sahralta ostamaani kasvivärjättyä siniharmaata lankaa, joka sulautuu tummaan taustaan ja samalla erottuu riittävästi. Tekstissä tavoittelin hieman samaa tyyliä kuin Bayeuxin seinävaatteessa on käytetty.

Työ vei mukanaan. Idea toisesta lohikäärmeestä kypsyi mielessä. Yhtenä iltana löysin itseni sitä piirtämästä, vaikka olisi pitänyt olla tekemässä jotain aivan muuta. Purkamassa remontista pois pakattuja tavaroita. Lohikäärmeen pää löytyi eräästä miehen sotahistorian kirjasta, se oli sotalipussa. Sovelsin sitä vapaasti ja yhdistin sen itse kelttiläiseen henkeen suunnittelemaani kiemuraiseen vartaloon. Tiesin sen väritkin jo tarkaan, tiesin tarvitsevani punaista ja vihreätä. Kumpaakaan ei ollut kangasvarastossani. Turvauduin Johannaan, joka yllätti minut Nuijasodassa tosi hienoilla kankailla, joista sain tilkut tätä projektia varten. Toiseen lohikäärmeeseeni, tämän ensimmäisen lankomieheen, on käytetty punainen ohut villakangas pohjaksi, paksumpi huovutettu tummanvihreä villa lohikäärmeen vartaloksi. Vartalon kiemurat ovat aplikaationa ommeltu. Aplikaatio on reunustettu valkoisella silkkilangalla ommelluin varsipistoin muodon korostamiseksi. Hampaat, jalat ja kruunu ovat laakapistoja muliinilangalla. Aplikoidun vartalon päälle ompelin vaaleammalla vihreällä varsipistojen rivit korostaakseni värikontrastia ja lohikäärmeen muotoa. Lopuksi tein rintaan suomuja ja silmän helmikirjontana. Lankomies sai nimensä lankamaisen vartalonsa mukaan, ja nyt se on valmis! Mielestäni se näyttää hieman kiinalaiselta, mutta kiinalaisen maalauksen opettajani mielestä se on ehdottomasti länsimainen. Pidän siitä!
Kiitos Fioralle ja Johannalle!
Maaria Taaventytär

1 kommentti: