Kehoitan kaikkia innostumaan kesän valoisista öistä, luonnon rehevästä vihreydestä ja kaikesta kesäisen kivasta. Toivottavasti aurinko hellii ja varjot viilentävät juuri sopivasti, ja ehkä jokunen teistä innostuisi jakamaan täällä blogissa, tai jopa Drachenwaldin Kirjontakillan blogissa omia kirjontakuulumisianne. Mitä sitä on tehty tänä pitkänä talvena ja mikä työ polttelee näppejä juuri nyt?
Hyviä ostosvinkkejä sopii aina jakaa.. ja nyt jos koskaan passaa myös vinkata hyviä museoita ja näyttelyjä kanssakirjojan tietoisuuteen.
Drachenwaldin kirjontakillan emännänavaimet vaihtoivat tänä sydäntalvena omistajaa, kun osavaa Rouva Racaire antoi rakkaudella hoitamansa viran uusiin taivaviin käsiin Leidi Petronilla of Londonille. Aarnimetsän kirjontakillan vanhimpana toivotan molemille rouville mitä suurinta menestystä.
Muistutan myös että mikäli nyt jotakuta vallan houkuttaisia kirjoa jotakin kivaa, muttei nyt millään keksisi mitä tuo kiva olisi, niin aina voitte ottaa työn alle jonkin pienen tilkun josta voidaan valmistaa lahja. Drachenwald ja oma Aarnimetsämme ottavat aina kiitollisina vastaan pieni kirjottuja töitä kuten pussukoita, nenäliinoja ja neulatyynyjä. Kenenkään ei pidä luulla että kättenne töitä pidettäisiin mitenkään vähäpätöisinä pikku askarteluina, vaan kirjonnoilla koristeltuja töitä pidetään aina arvossa.
Pienellä tilkulla voitte harjoitella jotakin uutta, kiinnostavaa tekniikaa, kenties helmitöitä tai intarsiaa? (kuten allekirjoittanut, talvella päätin kerrankin paneutua edes hetkeksi päällikeompelun, eli aplikaatiotöiden maailmaan.. Vielä en ole ihan valmista saanut aikaiseksi ja pari kirosanaakin on tainnut viime lumille suupielestäni karata, mutta hauskaa tämä on ollut.. Kuvan öttömönkiästen olisi tarkoitus muuttua neulakirjoiksi.. tai edes neulatyynyiksi.. hih, ehkä jo ensi talvena!)
Myös suosionosoitukset voivat olla kirjottuja töitä.
Talvella otin projektikseni Orden des Lindquistringes, Lindquistringesin ritarikunnan tunnuksen kirjomisen, en kuulu itse kyseiseen ritarikuntaan vaan työ oli pyyntö ystävältä.
Kehitin projektistani kuitenkin hiukan suuremman, kuin olin alunperin suunnitellut ja tein tunnuksesta useamman harjoitustyön, kuvio on sinällään niin kiinnostava. "Renkaaksi aseteltu lohikäärme pitelee kaikilla käpälillään punaista jalokiveä." Yleensä tämä tunnus esiityy sormuksena jossa lohikärmes vielä puree jalokiveä hampaillaan, varsin kolmiulotteinen asetelma: rengas, jalokivi, tunnistettava eläinhahmo.
Kiinnostuin hahmottelemaan otusta paperille useamman kerran ja eri suunnista, miettien miten ne kaikki käpälät saisi kiinni samaan "kiinnityskohtaan", - samalla kun eläimen ruumiin pitäisi alkaa ja loppua tuohon samaiseen kohtaan. Mihin laitetaan sen häntä? Entä miten suuri pää voi olla suhteessa varsin matomaiseen ruumiiseen? Onkohan tällä lohikäärmeellä sitten siipiä?
Epäilemättä viime vuotinen lohikäärmeseinävaate-projektimme helpotti työtäni jotenkin, olin jo hyväksynyt että kärmeksiä on kaiken kokoisia, sarvin hampain ja pitkin hännin varustettuna. Mutta viimeiseen asti koitin välttää "onkimatomaista" ruumiinrakennetta ja liian suurta, tai pientä jalokiveä, joka olisi näyttänyt mielestäni naurettavalta.
Mato haukkaamassa timankia.
Koitin tehdä matosesta lihaksikkaan ja reippaan yksilön ja nostin ruumiinmuotoja esiin kahdella erisävyisellä keltaisella, tummanruskealla ja vielä erikseen tummalla ääriviivalla. Hännän piirsin kiertämään eläimen takaa.
Tässä vaiheessa päätin myös että tämä tilkku olisi sen kokoinen että siitä saisi kirjankannen tai pussin.
Taustan sain suunnitella ihan itse, löysin kuvia kauniista pussukoista 1500-luvulta joissa on runsaasti kasviaiheita kuten tunnistettavia orvokkeja. Lankana käytin iki-ihanaa ohutta villaa, Rouvan Åsan valmistamaa. Pohjakankaana minulla oli käytössä miltei viimeiset suikaleeni valkoisesta villapalastani johon olen turvautunut miltei kaikissa kirjontatöissä useamman vuoden, nyt se vaan taitaa olla loppu.
Puutarhamatonen. En tahtonut päästä yhteisymmärrykseen itsenä kanssa miten viimeistelisin tämän työn taustan. Mutta lopulta päädyin täyttämään taustan kokonaan, ja kuva sai siten minusta jotenkin enemmän ryhdikkyyttä ja ehkä kestää käytössäkin paremmin. Ihan valmis se ei kuitenkaan ole tämäkään työ. Tai siis kirjonnat, ovat mutta pussiksi asti se ei ole vielä muuttunut.. (eiku, nyt mie huijaan, vähän päättelytyötä on kirjonnasta vielä tekemättä, mutta sekin saa odottaa syyshämärää.)
Näillä kuvilla (kuvattu toki jo joskus helmikuussa, mutta ajatus olkoon nyt tärkein) lähetän teille kaikille terveisiä ja ihanan kesän iloiset toivotukset!
Killanvanhin Ida Juhantytär
Villaostoksille pitänee siis mennä...
VastaaPoista