Välineurheilua..

Olen viettänyt varsin käsityörikkaan kesän, joskin tyystin ilman lohikäärmeitä.. Kesällä olen hamunnut matkaani myös lisää tarvikkeita kirjontaprokteitani ajatellen. (..ja kyllä, uusi lohikäärme on tuloillaan, pidin neulattoman loman tässä suurten juhlien jälkeen, mutta luultavasti jo tällä viikolla aloitan uuden kärmeksen...)

Kantikkaista kirjontakehyksistä on ollut ennenkin puhetta, ja voin kertoa että ei, Lankadontista ei ollut minulle iloa. Heidän varastoistaan löytyi ainakin keväällä vain hyvin suuria kehyksiä, eikä pienten kehysten hankinnasta tai myynnistä olliut vielä sillion tarkkaa tietoa..

Totuus on, ettei pitäisi mennä merta edemmäs kalaan: meillähän on Maisteri Johanna af Hucca! Johanna myi Turun keskiaikamarkkinoilla, Iloisen Joutsenen kiinnitysnarun katveessa, juuri kaipaamiani kehyksiä. Tarjolla oli kolme eri kehyspakettia, joista keskikokoisessa pakkaukessa on kahdet eri pituiset sivupuut. Nyt omistan siis pikkuisen ja keskikokoisen kirjontakehyksen. Ostin myös riemusta hihkuen langanleikkaus-medaljongin, kaulakoruksikin sopivan pöyrylän jonka reunapykälistä löytyy terävää leikkuureunaa.

Nyt sitten taas tarkana tytöt, tälläinen kantikas kirjonkehys ei sovi toimikkaaksi kudotuille kankaille ( se missä kangas muodostaa vinoja viivoja) toimikasta täytyy voida kiristää kaikilta suunnilta, tälläinen rullakehys kiristää vain kahdelta sivulta. Minun kesäprojektini oli tietenkin toimikasta, jakiristelin sitä ensin uusiin kehyksiini silmät kyynelissä, Johanna kun neuvoi että kehyksen sivupuihin kankaan voi kiinittää siististi ihan tavallisella maalarinteipillä... Vaan kun ei se ryökäle kiristynytkään! (siskoni analusoi puhelimessa vian olevan kankaassa, ei kiristäjässä. Kaikesta huolimatta, kirjoin siis koko kesän pyöreillä kehyksillä..

Maisteri Johannalta olen tilannut myös neuloja, joikaisella on varmasti ainakin yksi lempineula, joka jotenkin tekee työtän paremmin kuin muut. Oma lempineulani on nyt analysoitu tapestry/kuvakudos? -neulaksi joka on kapea, isosilmäinen js molemmista päistä suippo. pidän myös siitä että neula joustaa hiukan, ja ajan mittaan hiukan vääntyy, ja helpottaa näin esim. satiinipistoissa tehtäviä lomittaisia pistoja. Ehdotommasti en suostu käyttämään töissäni neulaa joka paksunee juuri silmän kohdalta ja tekee langasta paksun mytyn neulan silmän ympärille, tälläiset neulat jättävät mielestäni rumia reikiä kankaseen.
(luultavasti joku toinen on ihan eri mieltä neuloista..)

Neulani asuvat mukavasti vanhassa nahkalompakossa (luultavasti mummon ostama matkamuisto, sillä hänen nimikirjaimensa on pakotettu lompakon nahkakanteen. ) jossa ärsyttävin asia on kolikkopussin vetoketju joka jotenkin ei sovi silmiini.. en säilytä kolikkopussissa mitään, neulat majailevat ajokortin ikkunassa, kankaisessa taustassa, seteliosastoon taas on helppo tiputtaa sakset silloin kun niitä ei tarvitse. (ja myös unohtaa pistäneensä ne taskun, ja etsiä niitä, ja itkeä itsekseen että on hukannut sakset.. ja sitten löytää ne taas setelitaskusta.. )

Tiedättehän kuinka kirjoessa syntyy neljä lankasyttyrää?
On päälanka (1), omana vyyhtinään, josta katkaistaan sopivan mittainen kirjontalanka (2), josta irrotetaan sopiva säi'e (3), josta jää välillä pikkuinen pätkä joka-on-liian-lyhyt-juuri-nyt-mutta-ehkä-sittenkin-tarpeellinen-ihan-kohta (4)?
Näille syttyröille on onni että olen töissä paikassa missä syödään paljon jäätelöä, ja missä jäätelöiden tikkuja ei käytetä. Syttyröilleni jäätelöiden tikku-lusikat sopivat erinomaisesti tilapäiseksi säilytyspaikaksi!
Tikkulusikat ovat ihanteellisia: puu on hiottu oikein sileäksi, pulikassa on juuri sopiva loveus paksumpaakin lankaa varten, tikkuun mahtuu mainioista päivän säikeet, ja upouudet jätskitikut (ei lasten tai mummojen suusta riistetyt) tulevat putipuhtaissa, yksittäispakatuissa paperipussukkayksiöissään.- Ja jos teille nyt sattuisi tulemaan lounasajan jälkkäriksi, sanotaanko nyt vaikka 27 jäätelöä, saataisit onnekkaana saada 30 kappaleen paperipussukkanauhan kotiinlähtiessäni! .. ja ehkä yhden jäätelön, mutta vain ehkä.

- meillä se on hauska kesätyöntekijä, ilahtuu roskista noin paljon.

Tässä lopuksi kuva kesäprojektistani..
Kirjoin hääpukuuni 29 kultalangalla kehystettyä medeljonkia (tarkoittaa pöyrylää) joiden sisään kirjoin kasveja, mietelauseita yms. pohjana käytin keskiverron työajatuksen paksuista Medeltidsmodetin silkkiä, samaa josta pukunikin tehtiin.
en oikein ollut miettinyt miten tilkut kiinnitetään mekon helmaan, silityskankaalla ehkä..
.. hääviikolla meillä oli kiire, ihan hirveä kiire.. ja jotenkin siinä ompelemisen, paistamisen, koristelun, pilkonnan, ajamisen, pukemisen, kihartamisen.. aaahh.. ja tahtomisen keskellä minusta tuntui etten minä enkä kaasoni todellakaan aijo viettää yön pikkutunteja leikkaa-liimaa-askartele-työn parissa. Eikä se tämä päätös edes harmittanut minua!

Teen pyörylöistä vielä joskus jotain.. ehkä taulun, kasteliinan, tyynyn tai jotain. Joskus.
Niin ja kirjoinhan minä vielä 15 pyörylää tunnitettavine kasviaiheineen villakangastilkuille kiitoslahjoiksi, l. hättänöiksi talkooväelle. .. joskaan en gainnut ottaa niistä yhtään kuvaa..

Mutta, lyhyesti: täten mainosta Johanna af Hucan käsityökoria, hänen kauttaa saatte tilattua, tai ostettua suoraan mitä ihanampia käsityötarvikkeita!

(short for you: I recomend Mistress Johanna af Hucca, and her wordefull timing to have it when you need it. I bought two frames and a cutting-pedant just uno momento after I been whining that you can't get those from anywhere near! And now Im waiting some needles from her one-lady import-export-company.

I have found that my favorite needle for my works is called tapestry needle, or at least it very near to one. There is always that one perfect needle what you use for everything, and for me, it feels good to get few extra, now when my hobby has grown near to mania.

and the ice-creamspoons! I found perfect lilte spoons from my workplace, these wooden icecreamspoons are everydayitem, but we never eat ice-cream whit these at work. I took plenty of wooden spoons home and use them for storing the left-over yarns during unfinised-project, these are great!

Whole summer I ermbroyded something else than Dragons, but belive me, new dragon is comming soon!)

Terveisin: Fru Ida Juhanantytär

Lohikäärmeeni ja sen lankomies

Seikkaluni lohikäärmeitten kanssa alkoi Hukan sunnuntaipiirissä, kun Fiora oli siellä keväällä esittelemässä helppoa villakirjontaa paronikunnan seinävaateprojektia varten. Lähtöasetelma oli hieman ongelmallinen: Asenteeni kirjontaa kohtaan oli, että "mulla tuskin riittää kärsivällisyys tuollaiseen aikaaviepään puuhaan, kun olen enemmän sellaista hetivalmis-tyyppiä". Tuo sama HELPPOA, jonka Fiora viisaana naisena oli laittanut heti ohjelmansa alkuun, sai minut lähtemään mukaan. Halusin toteuttaa jotain helpompaa kuin millin pistoja, kun alkaa tuo ikänäkö jo hieman haitata taittovirheen lisäksi. Toiveekkaana ajattelin, että ehkäpä löytyy jokin helpompi tapa. Otin mukaan tilkun ruskeaa mekkokangastani pohjaksi. Hieman raskaan väristä, mutta ajattelin, että se on hyvä pohja kirkkaille väreille.

Fiora esitteli sunnuntaipiirissä villa-aplikaation ja näytti muutamia vanhoista käsikirjoituksista poimimiaan värillisiä lohikäärmeitten kuvia. Hän toi myös esille ajatuksen, että käsityksemme keskiaikaisesta kirjonnasta on värittynyt sen vuoksi, että ne tekstiilit, mitä on meidän päiviimme asti saatu säästymään ovat aikanaan olleet hovin tai kirkon huipputuotteita, todellista luksusta. Meillä ei ole juurikaan säilyneitä todisteita siitä, miten tavallisempi kansa koristeli vaatteitaan. Lisäksi hänellä oli mukanaan innostavia materiaaleja, paljon kauniin värisiä ohuita villalankoja ja erivärisiä villatilkkuja.

Tilkkujen seasta löytyi pienet, reunoiltaan rikkonaiset retaleet voimakkaan keltaista villakangasta. Innostuin, kun huomasin, että nehän ovat melkein lohikäärmeen siiven muotoiset. Siitä paikasta muotoilin niitä aivan pikkuisen, sain niistä siivet, ja luonnostelin lohikäärmeen vartalon niihin sopivaksi. Keltaisesta riitti vielä lohikäärmeen henkäykseen. Harsin siivet ja henkäyksen paikoilleen ja piirsin vartalon liidulla. Aloin ommella siipeä paikoilleen punaisella langalla käyttäen tiuhaa yliluottelupistoa. Lohikäärmeen muista väreistä minulla ei ollut aavistustakaan, mutta ajattelin, että keksin kyllä, kunhan vähän aikaa ompelen. Olin iloisesti yllättynyt nopeudestani, samana iltana olin saanut pohjatietoja ja tutustunut tekniikkaan, saanut idean ja luonnostellut työn, ja nyt se oli jo hyvällä alulla! Kotiin tultuani en malttanut mennä nukkumaan, vaan siipi piti ommella paikoilleen samalla innostuksella.

Jatkoin työtä alkukesän aikana silloin tällöin. Vetäydyin sekaisesta arjestamme remonttiin valmistautuvassa asunnossa aina joksikin aikaa pihan aurinkoiseen nurkkaan ompelemaan lohikäärmettäni. Se muodosti minulle ihanan, rauhaisan suvannon. Kirjoessa muistelin lankojani ja sain ideoita väreistä. Henkäyksen tulilieska on reunustettu krapilla värjätyllä oranssilla. Lohikäärmeen vartalo on kirjottu kiemurtelevien varsipistojen riveillä umpeen. Lanka on kauan sitten kortteella värjäämääni vihreää ja tummempi lanka on Tallinnasta ostettua. Vartalon alta jätin hiukan kirjomatta, saadakseni aikaan hieman kolmiulotteista muotoa. Krappioranssia käytin myös selkäsuomuihin ja pyrstön päähän. Mieleen nousi myös idea toisesta lohikäärmeestä, jonka vartalo olisi kelttiläisten solmujen inspiroima. Yritin työntää sen pois. Ajattelin, että minulla on niin monta käsityötä kesken, että ei nyt ole aikaa sille. Päätin, että ensin ainakin kirjon valmiiksi tämän aloittamani. Kun otus oli valmiiksi kirjottu, työ näytti vielä jotenkin keskeneräiseltä ja päätin sijoittaa sen vuorenjyrkänteelle ja kirjoittaa taivaalle tervehdyksen kuninkaalle ja kuningattarelle. Tähän käytin Sahralta ostamaani kasvivärjättyä siniharmaata lankaa, joka sulautuu tummaan taustaan ja samalla erottuu riittävästi. Tekstissä tavoittelin hieman samaa tyyliä kuin Bayeuxin seinävaatteessa on käytetty.

Työ vei mukanaan. Idea toisesta lohikäärmeestä kypsyi mielessä. Yhtenä iltana löysin itseni sitä piirtämästä, vaikka olisi pitänyt olla tekemässä jotain aivan muuta. Purkamassa remontista pois pakattuja tavaroita. Lohikäärmeen pää löytyi eräästä miehen sotahistorian kirjasta, se oli sotalipussa. Sovelsin sitä vapaasti ja yhdistin sen itse kelttiläiseen henkeen suunnittelemaani kiemuraiseen vartaloon. Tiesin sen väritkin jo tarkaan, tiesin tarvitsevani punaista ja vihreätä. Kumpaakaan ei ollut kangasvarastossani. Turvauduin Johannaan, joka yllätti minut Nuijasodassa tosi hienoilla kankailla, joista sain tilkut tätä projektia varten. Toiseen lohikäärmeeseeni, tämän ensimmäisen lankomieheen, on käytetty punainen ohut villakangas pohjaksi, paksumpi huovutettu tummanvihreä villa lohikäärmeen vartaloksi. Vartalon kiemurat ovat aplikaationa ommeltu. Aplikaatio on reunustettu valkoisella silkkilangalla ommelluin varsipistoin muodon korostamiseksi. Hampaat, jalat ja kruunu ovat laakapistoja muliinilangalla. Aplikoidun vartalon päälle ompelin vaaleammalla vihreällä varsipistojen rivit korostaakseni värikontrastia ja lohikäärmeen muotoa. Lopuksi tein rintaan suomuja ja silmän helmikirjontana. Lankomies sai nimensä lankamaisen vartalonsa mukaan, ja nyt se on valmis! Mielestäni se näyttää hieman kiinalaiselta, mutta kiinalaisen maalauksen opettajani mielestä se on ehdottomasti länsimainen. Pidän siitä!

Kiitos Fioralle ja Johannalle!

Maaria Taaventytär