Kirjottu Panache-pussukkani

 "on tuota aikaa vierähtänyt blogin ja killan kuulumisten päivittelystä" Köh

Edellisessä postauksessani kerrottu haaste jäi vähän puolitiehen, osallistujia kun ei tullut minun tietooni kuin ihan jokunen. Ja lähetin kyllä yllätyspaketin matkaan, mutta mitään isoa arvontaa ei ollut tarpeen järjestää. Harmilista kyllä. Toivon että syksyllä tämä huomionosoitusten valmistaminen ottaa taas tuulta purjeisiin ja iltojen pimetessä innostumme niitä taas tekemään.

Jotta emme vaivu synkkyyteen, tahdon kertoa että sain tässä kesällä oman pitkä-aikaisen projektini valmiiksi.
Olen pitkään ihastellut erään Nordmarkilaisen rouvan upeaa hattua, jossa Panace on vaatimattomasti pienen pannukakun kokoinen ja todella upean näköinen. Meillä on jostain syystä tapana käyttää yleensä juuri sitä konkreettista huomionosoitusta jonka olemme itselemme saaneet, vaikka materiaalit (esim. kuuluisat pizzalaatikoista tehdyt virvaliekit) ja huomionosoituksen kiinnitysmekanismi eivät olikaan niitä mitä toivoisimme. Ikiomasta Panacestani, joka oli kaunis pronssinen työ, puuttui kuunnon kiinnitysneula (jonka toki olisin voinut liimata siihen itse, mutten sitä koskaan muka ehtinyt tehdä), ja vaikka huolellisesti ankkuroin koruni kahdella isolla huntuneulalla turbaaniini, niin se pronssikoruni vain katosi Kavalahden heinikkoon kerättessäni kukkakimppua hovin koristeluksi. (Huom. Älä kokeile tätä itse täydessä hovitällingissä. Huom. nro 2, lupaan pronssisen panacheni löytäjälle edelleen löytöpalkkion, vaikka koruni maattua pari vuotta ylärinteen heinikossa ei ehkä kannattaisi).
Olin siis ilman huomionosoitustani. Sitä paitsi samaiseen hoviin iski rankkasade ja kukkakimput vettyivät nurmikentällä vetisiksi räysköiksi.

Aloin suunnitella kirjottuja pussukoita Mestari Johannan Pyynnöstä huomionosoituksiksi. Ja samalla päätin tehdä itsellenikin oman, uuden panachen kadonneen tilalle. (Mestari Johanna muuten valmisti minule ihanan helmistä kootun, kissankestävän panachen).

Oman työni malliksi tutkin kuvia 1500-luvun pienistä pussukoista, eng.sweet bag, joissa on ihannan runsaita kukkaiskoristeluja. Tein valitsemieni mallien pohjalta oman mallipiirrustukseni, johon sovitin mansikoiden keskelle Panacen kilven ja sulat. Piirsin kuvan valkoiselle villalle lyijykynällä, valopöytää apuna käyttäen, ja huolittelin ääriviivat läpi villalangalla.
Tein saman kuvan kahdelle yhtä suurelle tilkulle, jotta pussista tulisi kaksipuolinen aluperäisten mallien tapaan. (en tosi ole aivan varma onko alkuperäisissä pusseissa ollut identtiset kuvat molemmin puolin.)
 Käytin Åsan ohuinta villalankaa kaikkeen muuhun paitsi itse kilpeen, jonka tein paksumalla Åsan langalla, sekä mansikan kukkien valkoisii terälehtiin johon käytin vanhaa Wetterhoffilta ostamaani/lahjoituksena saamaani kasvivärjättyä, tai tässä tapauksessä värjäämätöntä, lankaa.

 Itse työ oli joutuisaa ja hauskaa. Käytin enimmäkseen halkipistoa/ketjupistoa, josta tulee mielestäni täyttävä ja napakka jälki. Tein työssä ensin kilven ja sulat, ja aloin sitten täyttää kangaspohjaa yksi kulma kerrallaan, aina kun minulla oli vapaa-aikaa ja energiaa tehdä työtä.

Työn edistyessä vuoden mittaan, minulta kyseltiin vähän kaikenlaista. Koitan nyt muistaa edes joitakin näistä kysymyksistä.

Miksi käytin pyöreää kehystä ja miksi minulla oli niin suuret saumanvarat työssäni?
- Nämä kysymykset liittyvät toisiinsa. Täyttämäni kangas oli palttinasidosta, ja se olisi saattannut käyttäytyä hyvin myös neliönmuotoisessa kehyksessä. Omat yritykseni kanttikaan kehykseni kanssa kärsivät viimeksi kirvelevän tappion "toimikas 1-Ida 0". Enkä jaksanut tustua kehyksen anatomiaan tämän työn kanssa lainkaan,vaikka palttinasidos onkin ihan eri juttu kuin toimikas. Pyöreä kehys toimii mielestäni todella hyvin, kunhan vain antaa kehykselle sen vaatiman tilan, eli saumanvarat.
Jos tahdot kirjoa pyöreässä kehässä nelikulmaisen pinnan kulmaa, täytyy työhön jättää reilut saumanvarat ettet joudu turhaan venyttämään kirjontapinta-alaasi ylttääksesi nurkkiin. Työhön voi joko ommella jatkopalat reunoihin, vaihtaa pienempään kehykseen, tai käyttää jo alunperin reilumpaa saumanvaraa. 
Koska tästä työstä on myös tulossa pussukka johon tarvitaan tilaa saumanvaroille ja nauhakujille, enkä osaa tehdä ompelutyötä itse, päätin jättää työhön kunnon saumanvarat.  Minulle ja Ompelijalle.

 Miksi täytin myös taustan, enkä käyttänyt valmiiksi värikästä kangasta?
- Kolmesta syystä: minulla ei ollut värikästä villaa tarpeeksi paljon. 1500-luvun puseissa on sekä pohjaltaan täytettyjä töitä, että paljaita, minä valitsin täytetyn. Kolmas syy on se miten hyvältä täytetty pinta näyttää ja tuntuu valmiina, kuin pieni tiivis panssari! Toivon että tästä tulee oikein kestävä pussukka.

Pistoni oli aina kohtalaisen pitkä, ja kuitenkin halkaisin sen seuraavalla pistolla jo edellisen piston puolivälistä, oliko siihen jonkin syy?
Olen huomannut että kirjoessani kehykseen pingotettuua villaa, neula tekee kankaaseen näkyvän reijän, ja jos kirjontapistoni ovat liian tiheässä, saataan levittää näitä reikiä vahingossa lisää. Tämä koskee yleensä hyvin harvaa villakangasta, josta tässä tapauksessa ei ollut kyse, mutta tottumus se kai on tämäkin. (Huom. tähän kankaan reikäisyyteen vaikuttaa myös käytetty neulan terävyys, langan paksuus ja kirjontakehyksen kireys. Käyttämässäni kehyksessä olen kieränyt alarenkaaseen puuvillanauhaa jarruttamaan ja pehmentämään kehyksen reunaa, nauha lisää hiukan kitkaa kankaaseen, enkä kisko (venytä) sitä liikaa pingottaessani kangasta työhön, kirjontakehyksen ei tarvitse olla pinkeä kuin rumpukalvo, silloin niitä reikiä vasta syntyykin!

Kauanko jaksoi yhdellä istumalla tehdä tätä työtä? Kauanko siihen meni lopulta aikaa?
Laskin hiukan huonosti tunteja, mutta pyrin välillä arviomaan kauanko työn valmistumiseen vielä menisi. Voisin sanoa että yhteen työn nurkkaan jaksoin kerrallaan käyttää aikaa puolesta tunnista neljään tuntiin, ja kokonainen nurkka valmistui siinä kolmen ja kahdeksan tunnin väliltä, riippuen paljon montaako väriä jouduin käyttämään. Helpointa oli pistellä menemään sinistä taustaa rivi kerrallaan. Karkeasti arvioiden jos olisin istunut työni ääressä säntillisesti aamusta iltaan ruokataukojen kera, olisivat pussukan molemmat puolet ehkä valmistuneet kahden tavallisen työviikon tuntimäärässä. Ehkä.

Täytettyäni pohjan omilla väreillään, reunustin kuviot vielä mustanvioletilla villalanka-ääriviivalla. ja prässäsin valmiit työt. Pussin puolet ovat noin cd-levyn kokoiset, ja prässäyksen jälkeen lisäkin sinistä taustaa hiukan sinne ja tänne saadakseni pussinpuolet suurinpiirtein samankokoisiksi.
Seuraavaksi työssä pitäisi vielä päätellä langatpätkiä (inhokkini!).
Ja kiikuttaa valmiit kappaleet ompeluun. Tämä pussi muuten vuoritetaan silkillä!

Terveisin Iida

ps. Poukassa on aloitettu seinävaatehaaste, seuraavaksi käynkin selvittelemään josko siitä saataisiin juttua tännekkin!

Haaste! Ylläriarvontaa! Haaste!

Hei Kaikki!

Nyt lienee hyvä aika tömistellä kiltablogiakin liikeelle ja kertoa että Kuningaskunnassamme on esitetty tänään uusi haaste. Mistress Katheryn kutsuu Drachenwaldin väkeä tekemään lisää Kuningaskunnan suosionsoituksia.

"Greetings! A royal bird whispered in my ear that Their Majesties are lacking tokens to hand out for the three major awards the Kingdom has – that is Orden des Lindquistringes, Order of the Silver guard and Order of the Panache. How about we do a 30 day challenge and see how many tokens we can make? Anyone up for helping the Kingdom?" 
(julkaistu 30.9.2013  Drachenwald 30 Days Challinge-Facebook ryhmässä)

 Killanvanhimpana tahdon jakaa hasteen kirjontakillan jäsenille..

Eli Rakas Kuningaskuntamme tarvitsee ahkeria käsiä tekemään Drachenwaldin huomionosoituksia. Haasteeksi on esitetty tehdä mahdollisimman monta huomionosoitusta 30 päivän aikana. Huomionosoitukset ovat Orden des Lindquistringes, Order of the Panache ja Order of the Silver guard.
Kutsun kaikki mukaan yhdessä, ja erikseen.

Hullunkiilto silmissä ei kenenkään tarvitse ahkeroida, jokainen tekemänne työ otetaan ilolla vastaan.

Lupaan arpoa muutaman yllätyspalkinnon kaikkien haasteeseen osallistuvien kiltalaisten kesken, nyt kannattaa siis ottaa osaa ja pitää hiukan hauskaa!

Tietoa suosionosoituksista löytyy täältä: http://www.aarnimetsa.org/fi/toimintaa/huomionosoitukset
Aiheesta löytyy lisää kirjontakillan facebookryhmästä: Aarnimetsän Kirjontakilta.

Kysymyksiä saa esittää niin paljon kuin tahtoo, lupaan auttaa parhaani mukaan ja Mestarinna Katheryn, haasteen aloittajana tahtoo myös antaa kaikille osallitujille neuvoja ja tukea niin paljon kuin vain tarvitsette!

Tervetuloa mukaan!

-Ida, killanvanhin

Semmoisia kesäkuulumisia!

Tervehdys kaikille killan jäsenille ja ystäville!
Kehoitan kaikkia innostumaan kesän valoisista öistä, luonnon rehevästä vihreydestä ja kaikesta kesäisen kivasta. Toivottavasti aurinko hellii ja varjot viilentävät juuri sopivasti, ja ehkä jokunen teistä innostuisi jakamaan täällä blogissa, tai jopa Drachenwaldin Kirjontakillan blogissa omia kirjontakuulumisianne. Mitä sitä on tehty tänä pitkänä talvena ja mikä työ polttelee näppejä juuri nyt?

Hyviä ostosvinkkejä sopii aina jakaa.. ja nyt jos koskaan passaa myös vinkata hyviä museoita ja näyttelyjä kanssakirjojan tietoisuuteen.

Drachenwaldin kirjontakillan emännänavaimet vaihtoivat tänä sydäntalvena omistajaa, kun osavaa Rouva Racaire antoi  rakkaudella hoitamansa viran uusiin taivaviin käsiin Leidi Petronilla of Londonille.  Aarnimetsän kirjontakillan vanhimpana toivotan molemille rouville mitä suurinta menestystä.

Muistutan myös että mikäli nyt jotakuta vallan houkuttaisia kirjoa jotakin kivaa, muttei nyt millään keksisi mitä tuo kiva olisi, niin aina voitte ottaa työn alle jonkin pienen tilkun josta voidaan valmistaa lahja. Drachenwald ja oma Aarnimetsämme ottavat aina kiitollisina vastaan pieni kirjottuja töitä kuten pussukoita, nenäliinoja ja neulatyynyjä. Kenenkään ei pidä luulla että kättenne töitä pidettäisiin mitenkään vähäpätöisinä pikku askarteluina, vaan kirjonnoilla koristeltuja töitä pidetään aina arvossa.
Pienellä tilkulla voitte harjoitella jotakin uutta, kiinnostavaa tekniikaa, kenties helmitöitä tai intarsiaa? (kuten allekirjoittanut, talvella päätin kerrankin paneutua edes hetkeksi päällikeompelun, eli aplikaatiotöiden maailmaan.. Vielä en ole ihan valmista saanut aikaiseksi ja pari kirosanaakin on tainnut viime lumille suupielestäni karata, mutta hauskaa tämä on ollut.. Kuvan öttömönkiästen olisi tarkoitus muuttua neulakirjoiksi.. tai edes neulatyynyiksi.. hih, ehkä jo ensi talvena!)

Myös suosionosoitukset voivat olla kirjottuja töitä.
Talvella otin projektikseni  Orden des Lindquistringes, Lindquistringesin ritarikunnan tunnuksen kirjomisen, en kuulu itse kyseiseen ritarikuntaan vaan työ oli pyyntö ystävältä.
Kehitin projektistani kuitenkin hiukan suuremman, kuin olin alunperin suunnitellut ja tein tunnuksesta useamman harjoitustyön, kuvio on sinällään niin kiinnostava. "Renkaaksi aseteltu lohikäärme pitelee kaikilla käpälillään punaista jalokiveä." Yleensä tämä tunnus esiityy sormuksena jossa lohikärmes vielä puree jalokiveä hampaillaan, varsin kolmiulotteinen asetelma: rengas, jalokivi, tunnistettava eläinhahmo.
Kiinnostuin hahmottelemaan otusta paperille useamman kerran ja eri suunnista, miettien miten ne kaikki käpälät saisi kiinni samaan "kiinnityskohtaan", - samalla kun eläimen ruumiin pitäisi alkaa ja loppua tuohon samaiseen kohtaan. Mihin laitetaan sen häntä? Entä miten suuri pää voi olla suhteessa varsin matomaiseen ruumiiseen? Onkohan tällä lohikäärmeellä sitten siipiä?
Epäilemättä viime vuotinen lohikäärmeseinävaate-projektimme helpotti työtäni jotenkin, olin jo hyväksynyt että kärmeksiä on kaiken kokoisia, sarvin hampain ja pitkin hännin varustettuna. Mutta viimeiseen asti koitin välttää "onkimatomaista" ruumiinrakennetta ja liian suurta, tai pientä jalokiveä, joka olisi näyttänyt mielestäni naurettavalta.

                                         

Mato haukkaamassa timankia. 

Koitin tehdä matosesta lihaksikkaan ja reippaan yksilön ja nostin ruumiinmuotoja esiin kahdella erisävyisellä keltaisella, tummanruskealla ja vielä erikseen tummalla ääriviivalla. Hännän piirsin kiertämään eläimen takaa. 

Tässä vaiheessa päätin myös että tämä tilkku olisi sen kokoinen että siitä saisi kirjankannen tai pussin.

 

 Taustan sain suunnitella ihan itse, löysin kuvia kauniista pussukoista 1500-luvulta joissa on runsaasti kasviaiheita kuten tunnistettavia orvokkeja. Lankana käytin iki-ihanaa ohutta villaa, Rouvan Åsan valmistamaa.  Pohjakankaana minulla oli käytössä miltei viimeiset suikaleeni valkoisesta villapalastani johon olen turvautunut miltei kaikissa kirjontatöissä useamman vuoden, nyt se vaan taitaa olla loppu.

Puutarhamatonen. En tahtonut päästä yhteisymmärrykseen itsenä kanssa miten viimeistelisin tämän työn taustan. Mutta lopulta päädyin täyttämään taustan  kokonaan, ja kuva sai siten minusta jotenkin enemmän ryhdikkyyttä ja ehkä kestää käytössäkin paremmin. Ihan valmis se ei kuitenkaan ole tämäkään työ. Tai siis kirjonnat, ovat mutta pussiksi asti se ei ole vielä muuttunut.. (eiku,  nyt mie huijaan, vähän päättelytyötä on kirjonnasta vielä tekemättä, mutta sekin saa odottaa syyshämärää.)

Näillä kuvilla (kuvattu toki jo joskus helmikuussa, mutta ajatus olkoon nyt tärkein) lähetän teille kaikille terveisiä ja ihanan kesän iloiset toivotukset!

Killanvanhin Ida Juhantytär

tein minäkin tuommosen kirjonnan

Terveiset Joutsenjärveltä!  Olen tehnyt hieman kirjontaa.
Tein Helgille tällaisen kirjomuksen lahjaksi oppiluusveljeyden kunniaksi. Kuvio on jelling-tyyliä, jota voimme nähdä myös hänen hienossa miekassaan.
Ketjupistolla tehty. Kuvio jäljennetty tieteellisin menetelmin eli leivinpaperiin piirretyn kuvion avulla.
Ja seuraavaksi sitten jotain ihan muuta...
t. Sahra

Inspiraatiokuvia ystäville

Onnellisen uuden vuoden (A.S.XLVII) toivotuksen Aarnimetsän kirjontkorin lukijoille ja erityisesti kaikille kiltalaisille.  

Seinävaateprojektimme etenee aimo harppauksin, ja kutsun kaikki ystävät ja kylänmiehet sitä ihmastelemaan Kesä Kruunajaisiin, jotka pidetään kotoisessa Aarnimetsässämme. Itse en tule näillä näkymin kuin lauantaiksi, mutta jos vain paikalle pääsen, ja aikataulusta löytyy tähän pienoinen kolo, tahtoisin kiittää kaikkia haasteeseen osallistuneita kirjojia ja tarjota maljan jotakin.

Tämän kertaiseen postiini järjestelin teille erityisen herkun, värikkäitä kuvia inspiroimaan tulevaa kesää, oli se sitten helteinen tai kylmä. Toivon että löydätte kaikki jotakin houkuttalevaa ympäristöstänne ja kirjotte elämän iloa töittenne mukaan.

Olen vuosia halunnut tehdä langoilleni jotain tälläistä, levittää ne lattialle ja järjestää sateenkaareksi tummasta vaaleaan, ja nyt se todellakin tein!  

Tässä kuvassa esillä ovat muliinilankani (minun ei tarvitse ostaa niitä yhtään lisää, kumpa vain muistaisin tämän kun  ostoksille eksyn!). Pidän muliinilankaa mitä parhaimpana työvälineenä koska, eh, näettekin, värikirjo on ylivoimainen. Lanka on halpaa ja pehmeää käsitellä, puuvillalanka ei jousta loputtomiin mutta ei myöskään venytä kangasta aivan mahdottomasti (paitsi ohuen ohutta hääpukusilkkiä!) Lankaa on myös aina saatavilla, missä tähansa  kyläpahasessa jossa askarteluliike nukkuu ruususen untaan, siellä on silti  muliinilankapaketteja odottamassa epäitoivoista mökkikirjojaa pahimmassa langanloppumiskriisissään, kuulemma jopa supermarketeista on löytynyt lelu- tai kangasosastolta  pikkuisia rekkejä DCM:ää.

 Muliinilanla on kirjojan arkinen kahvikuppi, juodaan se sitten pahvimukista tai lempikuppilassa. Aina sitä on saatavilla, ja aina sitä tarvitaan.

Sitten otin kuvia uudesta tuttavuudestani, villalangoista, erityisesti villaisista  kirjontalangoista. 

En tiedä moniko sen tietää, mutta olen villakirjonnassa ihan oppipojan asemassa, jos olen kirjonut muliinilangoilla kohta kymmenen vuotta ( enemmän tai vähemmän aktiivisesti), niin villakirjontaa minä tyttö olen näperrellyt vasta vajaan vuoden.  

Voin tunnustaa että käydessäni tämän viikon perjantaina lankakaupassa hakemassa lisää punaista kirjontalankaa, opasti kauppias minua heti alkumetreillä, "se laatikko on niitä kanavatyölankoja, sitä paksumpaa, niitä on myös täällä tiskillä jos tahdot katsoa." ... Sitä paksumpaa ?  Aivoni ajattelevi, ai niin, joo ei se sitä tainut olla.

Kirjontakorissani on vähän erillaisia villalankoja, koska en osaa olla vielä  kovin tarkka.  

Minulla on sitä ihanaa ohutta kasvivärjättyä villalankaa jota olen ostanut joskus Sahralta tai jostain. (sitä täytyykin ostaa kun ensi kerralla sitä näen) , 

paksumpaa, lankakaupan kaksisäikeistä kirjontalankaa jossa on mukava pito, huono puoli on se että lankaavyyhdeissä on n.10  metrin mittaista pätkää (en tiedä kylläkään miksi, tietääkö joku miksi ne on pätkitty?)

Lisäksi minulla on myös jokunen rulla, nyt kanavatyölangaksi paljastunutta, paksua ja hyvin pehmoista, joustavaa lankaa. 

Sekä kertaamatonta, yksisäikeitä lankaa, varsin räikyvisäkin väreissä, ryijy- tai raanulankaa jota sisko K sai sattumalta käsiisä. Tämä raanulanka haisee hiukan unohdetulta kellarilta, eikä kestä kovin kovaa vetoa, mutta lanka on hyvin tasaisen paksuista ja sopii työtekniikoihini hyvin.

Mistä langasta sitten pidän? no en vielä oikein mistään erityisesti. Teen töitä vähän niillä kaikilla etsien vielä sitä parasta..  kai se aika sitten näyttää.

Villalankoja minulla ei ole vielä yhtä suurta värikirjoa kuin muliinilankojani on,  villalangat tuntuvat silti persoonallisemmilta, sillä Pyhän Lyytin Värjäyskilta on hauskasti valottanut minulle villalankojen värjäämisen saloja.  olen joskus muuallakin nuriossut miten helposti ihmiset uskovat keskiajan olleen ruskean-vihreää koska kasvivärien uskotaan olevan varsin plaaneja. 

Tämähän ei ole totta, kurkatkaa vaikka Lyytiläisten väripatoihin, ja itsekkin olen kerran saanut kanervasta kananpojankeltaista ihan yks-kaks.

Tältä lankani näyttävät vierekkäin, omistan tämän kuvin kaikille teille: kirjojille, kehrääjille, värjäreille, neulanteroittajille, kankaankutojille ja kaikille turhamaisille pukeutujille joille kirjontatyöt kuuluvat. Kiitos teille kaikille!

Näin siististi nykyään säilytän lankojani, joskin muliinilangat pullistelevat niin että lienee aika hankkia kolmaskin miljoona-laatikko.  Miljoonalaatikot ovat osoittautuneet erittäin käteviksi käytössä, kissakaan ei enää louju yhtä omistavin elkein lanrasiassa, kun ei se sinne enää mahdu!
Myös kansi on näppärä napsauttaa työnpäätteeksi kiinni, rasian voi nostaa vaikka ylösalaisin eikä yksikään lanka lähde omilleteilleen lokerosta toiseen. Jipii!

(Pictures for inspiration. Cotton and woolyarns. I'am a one big basket-case! Hurraa for me!)

Terveisin Fru Ida Juhanantytär, kirjontakillan vanhin

Kirjontakammon selätys

Olen vuosia sanonut, että kahta en osaa, patenttineuletta ja kirjontaa. Patenttineule saa puolestani jäädä, mutta olen tuntenut lievää haikeutta kirjontaa kohden varsinkin sisko Iin töitä katsoessa. Kekrijuhlassa sitten pyysin siskoa miettimään, olisiko sellaista lohikäärmettä jolla voisin harjoitella. Kekrin jälkeen etsittiin yhdessä kuva ja kaivelin muistin pohjalta Magsin ohjeita evakko-Nuijasodasta ( oltiin Porissa ja sateen vuoksi tuli osallistuttua lähes kaikille luennoille ja työpajoihin.) Niiden ohjeiden avulla, sitkeällä yrittämisellä, purkamalla ja käyttämällä reilusti aikaa sain aikaan ylläolevan lohikäärmeen.

Ylinnä siis ihan ensimmäinen ikinä tekemäni kirjonta, jollei oteta huomioon joitain pieniä ripellyksiä aikaisemmin. Aikaa meni ja monta kohtaa purin ja aloitin alusta, mutta kuitenkin mukana on muutama pariinkertaan tehty osio. Pistoista ei ollut kunnolla aavistustakaan, mutta niin vain sisukkaasti väkersin. Parhaalta tunnustukselta tuntui kun sisko sanoi että: " Sullahan oikeestaan ihan hyvä kädenjälki. Muistin jotain ihan muuta"

Toinen lohikäärmeeni. Aikaa ei mennyt enään ihan niin kauan kuin ensimmäisessä, enkä enään tehnyt ihan samoja virheitäkään..

Kolmas lohikäärmes on peilikuva kakkoselle.

Neljäs ja tähänastinen suosikkini lohikäärmeistäni.



Viides lohikäärmeeni, jonka sinisestä väristään johtuen hieman ongelmallinen. Punainen ja vihreä kun tuntuvat mukavemmilta tehdä...


Kuudes muttei ehkä kuitenkaan viimeinen lohikäärmeeni. Olen päässyt kammostani.

Olen lupautunut kokoamaan seinävaatteen tilkuista valmiiksi ja luovuttamaan sen myöhempänä ajankohtana eteenpäin. Eli toimittakaa valmiit tilkkunne minulle viimeistään helmikuun loppun mennessä. Osoitteen saatte esim. killanvanhimmalta, sisko Idalta.

Katarina Juhanantytär

Saksalaista laskettua kirjontaa

Eli kuinka silputa kirjontaan sopivaa pellavakangasta, kunnes alkaa sujua...

Sormeni syyhysivät kesällä Nuijasodan jälkeen kokeilemaan saksalaista laskettua kirjontaa. Se vaikutti sopivan yksinkertaiselta näin aloittelijalle ensimmäiseksi kirjontatyöksi. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut omia kehyksiä, mutta onneksi Maisteri Johanna aff Hucka ystävällisesti lainasi omaansa kokeilua varten ja sain samalla muutaman kokeilutilkun.

Netistä selailemalla löysin muutaman sivuston, joista otin mm. kuvassa näkyvää työtä varten mallikuvioita paperille. Yritin löytää suhteellisen helppoja kuvioita, koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ja halusin testata, miten kirjonta sujuu.

Kokeiluissa ja kuvassa näkyvässä työssä olen käyttänyt lankana melko ohutta villasilkkilankaa (70% villaa, 30% silkkiä). Lankaa ei kuitenkaan tarvitse neuloa kaksinkertaisena, kuvio syntyy parhaiten yksinkertaisella langalla, kaksinkertaisena siitä tulisi liian paksua. Siihen, onko lanka oikeanlainen valinta, varmaan joku minua viisaampi voi ottaa kantaa, mutta ainakin sillä on päässyt alkuun.

Ensimmäiselle tilkulle valitsin kuvioksi yksinkertaisia, täytettyjä vinoneliöitä (tai salmiakkikuvioisia). Kuvion näet täältä . Tuumasta toimeen ja kirjomaan. Yritin parhaani mukaan seurata kuviota ja keskittyä pistojen pituuden laskentaan. Olin etukäteen ottanut selvää kuvion tulkinnasta Maisteri Johannalta. Aloittelijalle tämä voi olla alkuun hankalaa, varsinkin, kun kaikissa piirroksissa ei välttämättä ole apuna ns. ruutukuviota, josta selviäisi tarkemmin pistojen pituus ja tekotapa.

No, ihmettelin aluksi, miksi minun kuvioistani tulee jotenkin kumman epämuodostuneita, eikä laskenta tahtonut pitää paikkaansa. Kuvion osasten tulisi osua tietyille kohdille, jotta kuvio muodostuu oikein, mutta työssä ei näin näyttänyt käyvän. Onneksi otin työn mukaani investituuraan, jossa Katarina Henriksdottir (menihän nimi oikein?) opasti ja neuvoi minua laskennassa. Olin sittenkin ymmärtänyt ja laskenut kuvion ihan väärin. Ensinnäkään en ymmärtänyt, että kuviossa langat voivat kulkea samasta reiästä ja toisekseen punaisten vinoneliöiden väliin pitäisi jättää yksi rivi tyhjää, koska jokaisen vihreän vinoneliön "kulmapisto" sijoittuu tähän väliin.

Ostin sittemmin käsityökaupasta palan kirjontaan sopivaa pellavaa ja pesin kankaan. Voi olla, että pesu ei ole välttämätöntä, koska pellava tahtoo "elää" pesussa ja tuntuu, että se menettää osan alkuperäisestä jäykkyydestään. Leikkasin kankaasta uutta työtä varten ehkäpä 20 cm x 30 cm palan, joka mahtuu juuri sopivasti kehykseeni. Tässä vaiheessa kuviokin vaihtui uuteen. Näppäränä yritin ensin aloittaa tekemällä punaisia ristejä, mutta ensimmäinen kokeilu karahti kiville, koska laskin väärin niiden väliin jäävän tilan.

Työn reunasta lähti hieman leveyttä pois, kun leikkasin pieleen menneen osuuden pois ja jouduin huolittelemaan reunan uudelleen. Myönnettäköön, että huolitteluun käyttämäni menetelmä ei ole keskiaikainen, mutta se pitää reunat siisteinä ja ne saanee kyllä piiloon jatkossa. Tietysti pilalle mennyt osuus harmitti, koska kirjontakankaat eivät kuitenkaan ole halpoja. Olisin voinut myös purkaa tehdyn työn, näin jälkeenpäin ajatellen, mutta sekin on aika vaivalloista ja saa kankaan kudonnan liikkumaan rumasti eivätkä reiät ole enää sen jälkeen tasaisia. Kuvion teko alkoi sujua paljon paremmin, kun päätin alkaa kuvion yhdestä palasta ja alkaa rakentaa kuviota pikku hiljaa sen ympärille, enkä hyppiä ympäriinsä. Tuloksen voi nähdä kuvasta. Työ ei ole vielä valmis, mutta olen ylpeä itsestäni, että olen oppinut uusia asioita ja kirjonta on alkanut sujua. Kirjonta on myös yllättävän addiktiivista, usein huomaan, etten malta lopettaa ja tehdä välillä muuta.

Kommentteja ja neuvoja otetaan vastaan! Voihan siis olla, ettei kaikki menekään kuin Hedebyssä.. :)

EDIT: Työ ei taida ihan symmetriseltä näyttää, mutta ehkä sille voi vielä jotain tehdä..